Back to the 80´s

Lehtipihvi… tuo naudan ulkofileestä leikattu lätyskä joka oli vielä nuijittu sanomalehden paksuiseksi levyiksi…  sitä tuli syötyä -80 ja -90 luvulla enemmänkin ravintoloissa koska se oli halpaa, lähes aina hyvää ja tiesi mitä sai.
Yleensä ne oli kylläkin nuijittu niin ohuiksi että eipä niitä juuri pihveiksi voinut sanoa. Nyt kun näin kaupassa myytävän rotukarjan? lehtipihvejä niin päätin katsoa onko aika kullannut muistot vai onko nuo ihan oikeasti syötävän hyviä. Laadultaan pihvit näytti hyvältä ja ne oli nuijittu valmiiksi noin puolensentin paksuisiksi.

Pihvit siis huoneenlämpöön puolituntia aikaisemmin ja uuniin laitoin pakaste-tikkujuureksia sekä maalaislohkoperunoita… ei siis ranskalaisiaperunoita mitä yleensä aina oli lehtipihvin kaverina puoli lautasellista.
Maustoin pihvit ennen paistamista suolalla ja mustapippurilla… ja samalla totesin että toinen pihvi oli erittäin hyvän kokoinen ja toinen taas puolet pienempi.
Mitäköhän järkeä on laittaa kaksi noin erikokoista pihviä samaan pakettiin?
Merkataan ensimmäiset miinukset siis ylös.
Pihvit paistoin hyvällä lämmöllä noin minuutin per puoli… hetkinen… näitähän sanottiin myös minuuttipihveiksi juurikin tästä syystä. No ainakin helppo muistaa kuinka kauan pitää paistaa pihviä per puoli =)
Lihojen mukana tuli maustevoi napit… tietysti… nehän kuului asiaan silloin aikoinaan.
Maustevoit pihvin päälle ja syömään.

Lopputulos: Pihveistä tuli hyvän makuiset, mureat ja peruna-juureshässäkkä oli itse asiassa myös ok kun laittoi hieman sormisuolaa mukaan.
Ei näitä nyt ihan sisäfilepihveihin voi verrata mutta ihan tyydyttävän hyvät pihvit noista tuli.
Kannattaa ehdottomasti ostaa tarjouksesta hyvää ulkofilettä ja leikata siitä pihvit jotka nuijii itse mureaksi. Toimii paremman puutteessa ja lapsethan varmasti syövät mielummin lehtipihvejä ennemmin kun paksumpia pihvilihoja.
Helppoa, nopeaa ja hyvää.

Mitä pidit?

/ 5. Äänten määrä:

0 comments on “Back to the 80´sAdd yours →

Kirjoita kommentti